Sisäpuutarha

Mikä sisäpuutarha oikeastaan on?

Tiukasti määriteltynä sisäpuutarha on järjestelmä, jossa kasveja kasvatetaan kontrolloiduissa sisäolosuhteissa:

• keinovalaistuksen (yleensä LED)

• hallitun kastelun

• sopivan kasvualustan tai hydroponisen järjestelmän

• ja usein myös jonkinlaisen ilmankierron avulla.

Kyse ei siis ole vain kasveista, vaan kasvuympäristön hallinnasta. Sisäpuutarha on pieni kasvihuone ilman kasvihuonetta – fysiikassa sitä kutsuttaisiin kontrolloiduksi ympäristöksi, arjessa “yrttihyllyksi joka toimii”.

Valo – sisäpuutarhan kasvutekijä

Miksi LEDit ovat käytännössä pakolliset?

Suomen leveysasteilla luonnonvalo riittää vain lyhyen hetken vuodesta. Talvikauden ikkunalauta tarjoaa kasville lähinnä filosofisen kokemuksen “valon puutteesta”. Siksi LED-kasvivalo on sisäpuutarhan tärkein yksittäinen laite.

LED-kasvavaloilla on kolme merkittävää etua:

1. Oikea spektri – kasvit hyödyntävät erityisesti sinistä (n. 450 nm) ja punaista (n. 660 nm) valoa. Laadukas LED-valo tukee näitä aallonpituuksia.

2. Tehokkuus – paljon fotoneita (valoa) per kulutettu wattitunti.

3. Alhainen lämpö – kasvit eivät “paistu” lampun alla, vaikka valoteho olisi korkea.

Yrtit, salaatit ja monet koristekasvit hyötyvät PPFD-tasoista (photosynthetic photon flux density) noin 150–350 µmol/m²/s. Käytännössä tämä tarkoittaa, että pieni sisäpuutarha pärjää yleensä 20–100 watin LED-valolla, riippuen etäisyydestä ja viljelypinta-alasta.

Valojakso ja sijoittelu

Useimmille vihreille lehtikasveille toimii:

• 14–16 tuntia valoa / 8–10 tuntia pimeää

Liian lyhyt päivä → hidas kasvu.
Liian voimakas valo tai liian lähellä pidetty valaisin → lehtien kärjet ruskettuvat ja kasvi “kumartelee” poispäin.

Optimi: valo 20–40 cm kasvin latvoista, tasaisesti jakautuneena. Jos kasvit venyvät honteloiksi, kyse ei ole kasvin “persoonallisuudesta” vaan liian vähäisestä valosta.

Yrttien kasvatus sisäpuutarhassa

Yrtit ovat sisäpuutarhan looginen aloituskohta: ne kasvavat nopeasti, tarvitsevat suhteellisen vähän tilaa ja palkitsevat pienestäkin panostuksesta tuoksulla ja maulla.

Basilika – valonrakastaja

Basilika (Ocimum basilicum) on sisäpuutarhan klassikko, mutta myös lämpöä ja valoa rakastava laji:

• Lämpötila: 22–28 °C

• Valo: runsaasti, mieluiten kasvivalon alla

• Kastelu: tasainen kosteus, ei seisovaa vettä

Basilikan solukko on nopeakasvuista, mikä tarkoittaa, että se reagoi nopeasti valon ja ravinteiden määrään. Liika typpi tekee mausta helposti “vetisen”; kohtuullinen lannoitus tuottaa parhaan aromin.

Minttu, timjami ja oregano

• Minttu (Mentha spp.) sietää pientä hoitovirhettäkin. Se pitää kosteasta kasvualustasta ja kohtuullisesta valosta.

• Timjami ja oregano (Thymus vulgaris, Origanum vulgare) suosivat kuivempaa kasvualustaa ja korkeaa valoa. Ne ovat erittäin hyviä valinta, jos sisäpuutarhan LED-valo on tehokas.

Hyvän nyrkkisäännön voi tiivistää:

Basilika juo, timjami pohtii, minttu valtaa tilan jos saa mahdollisuuden.

Mitä muuta sisäpuutarhassa voi kasvattaa?

Sisäpuutarha ei rajoitu yrtteihin. Monet muut kasvit sopeutuvat erinomaisesti kontrolloituun ympäristöön.

Salaatit ja lehtivihannekset

Salaatit, rukola, pak choi ja erilaiset “baby leaf” -seokset viihtyvät:

• viileähkössä (18–22 °C)

• kohtalaisessa valossa

• jatkuvasti kosteassa mutta ilmavassa kasvualustassa.

Hydroponinen kasvatus (esim. NFT- tai DWC-tyyppisissä pienjärjestelmissä) voi tuottaa salaatin 3–5 viikossa siemenestä lautaselle.

Chilit ja paprikat

Chilit ja paprikat ovat hieman vaativampi mutta palkitseva bonus sisäpuutarhaan:

• Tarvitsevat enemmän tilaa ja valoa

• Helposti 200–400 µmol/m²/s PPFD

• Lämpötila 22–28 °C

Ne viihtyvät hyvin LED-valon alla, ja valon spektri vaikuttaa myös kukintaan ja sadon määrään. Monet harrastajat kasvattavat chilit lähes kokonaan sisällä – käytännössä kodin nurkasta tulee pieni kasvihuone.

Koristekasvit biodynaamisena lisänä

Myös koristekasvit, kuten:

• viherkasvit (esim. peikonlehti, erilaiset philodendronit)

• pienet köynnökset

• kukkivat lajit (esim. saintpaulia, jotkin orkideat)

voivat liittyä sisäpuutarhan kokonaisuuteen. Vaikka ne eivät tuota ruokaa, ne edistävät tilan esteettisyyttä ja lisäävät niin sanottua biofiilistä hyvinvointia – eli sitä tunnetta, kun huone ei näytä enää toimistolta, vaan siltä, että siellä asuu myös jotain elävää.

Kasvualusta, kastelu ja vaihtoehtona hydroponiikka

1 Perinteinen kasvualusta

Sisäpuutarhan perusvalinta on yleensä:

• valmis yrttimulta tai

• seos kookoskuidusta ja perliitistä.

Tavoitteena on ilmava kasvualusta, joka:

• pidättää vettä

• ei tiivisty

• tarjoaa juurille happea.

Liian tiivis multa + ahkera kastelija = juurimädän laboratorio.

2 Hydroponinen sisäpuutarha

Hydroponiikka (vesiviljely) sopii erinomaisesti sisäpuutarhoihin, erityisesti:

• basilika

• minttu

• salaatit

• rukola

Hydroponiset järjestelmät, kuten DWC (Deep Water Culture) ja NFT (Nutrient Film Technique), tarjoavat juurille jatkuvan pääsyn ravinteisiin ja happeen. Oikein suunniteltuna kasvu on nopeampaa kuin mullassa, ja vedenkulutus pienempää.

Hydroponinen sisäpuutarha näyttää usein enemmän pieneltä laboratoriojärjestelmältä kuin “kukkahyllyltä” – mutta se ei ole huono asia, jos pidät järjestelmällisyydestä ja johtokykymittareista.

Mikroilmasto, ilmankierto ja lämpötila

Kasvit eivät koe sisätilaa yhtenä “huoneena”, vaan sarjana pieniä mikroilmastoja:

• lähellä ikkunaa

• valon alla

• nurkassa, jossa ilma seisoo

Sisäpuutarhan kannalta keskeistä on:

• Kohtuullinen ilmankierto

  • pieni tuuletin ehkäisee homekasvustoa ja vahvistaa kasvien varsia

• Lämpötila

  • useimmat syötävät kasvit viihtyvät 18–24 °C välillä

• Kosteus

  • liian korkea → home

  • liian matala → lehtien kärjet kuivuvat, erityisesti persiljalla ja salaateilla

Sisäpuutarhan voi ajatella “pienenä sääjärjestelmänä”: mitä paremmin hallitset sään, sitä parempi sato.

Yhteenveto

Hyvin suunniteltu sisäpuutarha on yhdistelmä:

• oikeaa valoa (LED, riittävä intensiteetti ja kesto)

• sopivaa kasvualustaa tai hydroponiikkaa

• lajivalintaa (yrtit, salaatit, chili, koristekasvit)

• hallittua mikroilmastoa (lämpö, kosteus, ilmankierto).

Biologisesta näkökulmasta sisäpuutarha on hallittu fotosynteesialusta: kasvien energia tulee LEDien fotoneista, ja kasvu riippuu siitä, kuinka hyvin vesi ja ravinteet tavoittavat juuret. Käytännön tasolla se on myös arkinen ilo – mahdollisuus leikata tuore basilika suoraan pastaan, napsia minttua teen joukkoon ja katsoa, kuinka chili kasvattaa uusia nuppuja keskellä talvea.

Ja kun sisäpuutarha toimii, se tekee yhdestä asiasta todella selkeän: ongelma ei ole “minulla ei ole viherpeukaloa”, vaan “kasvutekijöitä ei oltu optimoitu”. Onneksi siihen voi vaikuttaa.